tiistaina, lokakuuta 24, 2017

Syötteen mönkijäreitti

Pidemmän aikaa on kytenyt ajatus käydä ajamassa Syötteen maisemissa Pudasjärvellä. Tämä paikka kun sattuu mökki matkan varrelle. Kesällä päätimme, että syysloman aikana käymme tutustumassa kyseiseen reittiin.

Varasin laadukkaan, mutta edullisen majoituksen tunturimajoilta huipulta. 1 yö, 3 ihmistä 90€. Tätä ei voi pitää mielestäni pahana kun saimme käyttöömme paritalon puolikkaan, jonka hintaan kuului mahdollisuus käyttää hotellin palveluita. Ruokailut järjestimme itse. Majoituksessa oli huomioitava se, että Syötteen huipulle johtavalla tiellä on kieltomerkki perävaunujen viennistä huipulle. Täysin ymmärrettävää kun muistelee nousua tunturin huipulle.

Ajopäivä oli sateinen ja kolea. Tämä tiesi meille mukavan kosteaa päivää.

Luvat ostimme ennen lähtöä tunturimarketin alakerrassa sijaitsevasta keskusvaraamosta.


Päiväluvan hinta oli 10€ / kone. Keskusvaraamon parkkipaikalle sopi hyvin jättämään auton kärryineen. Eväät olivat jo valmiina mukana, joten emme tässä vaiheessa hyödyntäneet tunturimarketin palveluita. Ajolupaan merkitsimme itse, mihin aikaan olemme pois maastosta.

Lyhyt reitille siirtyminen tapahtui teitä pitkin. Virallisessa lähtöpisteessä on kota, mistä löytyy reitin päiväkirja. Siihen on merkittävä oma lähtöaika maastoon. Tämä helpottaa huomattavasti ulkopuolisen avun saamista jos jotain sattuu.

Reitin pituus on mainosten mukaan 14km. Meille tuli gps laitteeseen 20km. Aikaa meni kolmisen tuntia + makkaratauko. Reitti on pääasiassa kuivaa. Eräs paikallinen harrastaja totesi minulle, että ”se on semmoinen takavedolla ajettava ura”.

Tähän ajatukseen oli paikoitellen hyvä yhtyä. Löytyy reitiltä märkääkin. Vaarojen kurut olivat meidän ajopäivänä paikoitellen vettä täynnä. Mitään mahdottomia paikkoja ei vastaan tullut. Haasteita oli, mutta kaikista selvittiin pienellä suunnittelulla.


Reitti on merkitty maastoon maalimerkein. Risteykset on viitoitettu välimatkoin seuraavaan kohteeseen. Itse mietin, että Syötteelläkin olisi syytä ottaa käyttöön Paljakasta tutut merkit, joissa on kilometrit kumpaankin suuntaan kulkiessa.

Mikäli kuljettajalla ei ole gps laitetta ja joutuu soittamaan apua, voi oman sijainnin kertominen olla haastavaa. Kannattaa ainakin asentaa puhelimeen 112-sovellus, jolla helpotetaan paikannusta jos apua tarvitsee.

Reitin tulipaikka on Kettutupa, joka sijaitsee joko alku- tai loppupäässä reittiä. Riippuen siitä miten päin reitin haluaa ajaa. Me ajettiin reitti niin, että tupa jäi loppupäähän. Oli mukava istua tulille kuivattelemaan vaatteita ja nauttimaan perusvihannekset.


Tupa on ns. päivätupa, joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä. Tämä on hyvä muistaa tuvalla ollessa. Reitillä on myös maisemallisesti mukavia paikkoja pysähtyä ja huokaista luonnon hiljaisuudessa.

Itse katsoin Hillalammen olevan yksi sellainen. Ajopäivän sää kuitenkin piti huolen matkan etenemisestä. En tiedä kuinka suuri ponnistus olisi tehdä yksi tulipaikka vaikka tuonne Kettumaan huipulle?

Kuvassa reitti Mapitare sovellukseen talletettuna.



Reittiä ylläpitää Pudasjärven kelkkaurapooli ja oma lupani oli numeroltaan 388. En tullut katsoneeksi lähtöpisteessä monesko ryhmä olimme tänä vuonna. Reitti on saatujen tietojen mukaan avattu vuonna 2009. Omalta osaltani ajoluvan saannissa piti tehdä vähän töitä, mutta ne saatiin keskusvaraamosta, joka myös jatkossakin myy lupia. Reitti on käytössä läpi vuoden paitsi toukokuussa.

Majoituksen voi varata suoraan netistä tai sitten soittamalla Syötteen keskusvaraamoon Majoitusta varattaessa kannattaa mainita, että on tulossa ajamaan mönkijäreitin.

Ajopäivästä tein pienen koosteen. Vähän esimakua reitistä. https://youtu.be/48VkVA4ZWsI

Syötteen muut toiminnot mahdollistavat ohjelmallisen viikonlopun. Minulla oli mukana poikani, jolta muutaman kerran päivän aikana kysyin ”miltä tuntuu”. Kun vastaus oli ”peukku ylös”, tiesin että matka jatkuu kohti Kettutuvan makkaratulia. Tunturimarketista voi sitten ostaa matkamuistot ja vaikka poronlihaa kotiin viemiseksi. Marketin yhteydessä on myös ruokapaikka, jossa voi palkita itsensä ajopäivän päätteeksi.

Seuraavaan kertaan...





Ei kommentteja: