Rauhallista joulua 2018.

Aika rauhoittua hetkeksi ja nauttia.

Jahdissa jälleen.

Eräs marraskuun viikonlopuista meni jälleen metsällä. Onnistuneen ajon ja haukun jälkeen voi istahtaa hetkeksi makkaratulille. Lunta odotellessa.

In memoriam "Nekku".

* 2002

+ 12.10.2018

Kiitos yhteisestä matkasta, 

Kahvitauko

Joskus aikoinaan oli t-paita, jossa slogani Volvoon liittyen. Nämä takeaway kahvit ovat myös saaneet kylkeensä sloganit. Tämä oli aika osuva. Kahvin laatuun en ota nyt kantaa...

Sapattivapaa ja koulun penkille.

Monen syvällisen pohdinnan jälkeen päädyin pitämään leipätyöstäni virkavapaata. Koko työura työajatonta tai 3-vuorotyötä... Hyppy pois oravanpyörästä ja hetkeksi opiskelemaan.

Tavoitteena ajaa korttiin lisää kirjaimia ja katsoa elämää hetki pyörien päällä. Koskaan ei tiedä onko tässä se ammatti mitä olen halunnut tehdä "aikuisena". Isoksi en varmaan koskaan kasva, ainakin toivon niin. Nyt kun pohjalla on ABeC niin mielenkiintoista nähdä miten "aakkoset jatkuvat".

Blogin päivitykset jatkuvat ennallaan ja katsotaan mitä materiaalia tuleva opiskelu tuo tullessaan.

Kortin päivitys

Kesäloman alussa sain hyvältä ystävältäni puhelun. Yleensä keskustelemme autoista tai metsästyksestä.

Nyt kuitenkin minulle esitettiin kysymys? "sinullahan ei ole A-korttia". Vastasin, että "ei ole". Olen sitä ikäluokkaa, että kyseinen ajoneuvoluokka olisi pitänyt suorittaa erikseen. Nyt minulle tarjottiin mahdollisuus ajaa kortti opetusluvalla.

Viimeisin kokemukseni kaksipyöräisistä moottorilla varustetuista ajoneuvoista on ajalta, jolloin Helkama AX oli kova sana... Puhelun jälkeen alkoi miettiminen, mistä saisin pyörän lainaan. Eräällä kaverillani oli joutilaana tallissa Honda Africa Twin, joka on sorateiden klassikko.

Pyörää jouduin kuljettamaan peräkärryssä, koska ajo-opetus tapahtui toisella paikkakunnalla noin 120km päässä kotoa. Ensimmäinen opetuspäivä oli "maahan palauttava". Jouduin oikeasti miettimään, että miten tästä edetään.

Ajo-opettajan kokemus ja isällinen kannustava asenne kuitenkin saivat minut etsimään itsestäni ikuisen pikkupojan, jolla uusi lelu millä pitää oppia leikkimään. Useiden toistojen jälkeen alkoi pikkuhiljaa ajo luonnistumaan. Käsittelykokeen osat käytiin läpi rauhassa opiskellen. Lopuksi saimme kokonaisia suoritteita kokoon. Onnistumisen iloa.

Kirjalliset menivät hyvin läpi. Ajokortin olen veikannut ilman kuvia, joten nekin olivat minulle uusi tuttavuus. Eniten tuotti miettimistä raitiovaunut ja bussikaistat... Eihän meillä täällä maalla ole mitään tuollaisia? Kun ei edes Kela taksitkaan liiku viimeisten uutisten perusteella.

Nykyisessä käsittelykokeessa mitataan tutkalla nopeuksia. Tästä johtuen opetuspyörästä mitattiin mittarivirhe. Ylempään safaritrippiin sai digitaalisen nopeusmittarin, joka näytti juuri saman kuin kuvassa näkyvä gps.

Ennen käsittelykoetta pidettiin vielä yksi syventävä harjoitus, jossa käytiin läpi tutkintoajo. Kun saimme pohjalle kerralla onnistuneen suorituksen, kävimme motivaatioajon ja kahvin kautta kotiin.

Käsittelykoepäivä valkeni pilvettömältä taivaalta ja lämpötila sen mukainen. Aamulla päätin henkisesti, että pyrin ajamaan pyörän kotiin. Onnistuneen käsittelykokeen jälkeen lähdettiin "inssiin", joka kesti noin 30 minuuttia. Ajelimme ristiin rastiin pienessä taajamassa. Tutkinnon vastaanottaja ajatti myös hiekkateitä. Kohta kuului radiosta "ajetaan konttorille".

Ennen lopullista tuomiota annoin itsearvioinnin ajostani. Tutkinnon vastaanottaja kuunteli tovin ja totesi "samat huomiot minäkin tein", virheet eivät kuitenkaan johtaneet hylkäykseen vaan sain hyväksytyn suorituksen.

Hyvillä mielin kohti kotia. Välillä pysähdyimme kahville. Annoin jännityksen purkaantua pois ja rentouduin.

Kotimatka taittui pyörällä nauttien kesäluonnosta. Africa Twin ei välttämättä ole asfalttipyörä, mutta en antanut sen nyt häiritä. 

Ajokortin päivittäminen opetusluvalla oli hieno kokemus. Saimme viettää monta hyvää hetkeä radalla. Opettajan kannustava ja "p*rseelle potkiva" asenne sai vaatimaan itseltäkin koko ajan enemmän. 

Nyt alkaa opiskelu motoristien ihmeelliseen maailmaan.

Makupala

Pääsin viettämään ansaitun viikon jokivarressa rauhoittuen ja luonnosta nauttien. Iltaisin tuli mahdollisuus kokeilla kalaonnea. Joen kalakanta on tiedossa, joten harjusta lähdettiin hakemaan. Saaminen on vain hiukan vaikeampaa kuin luulisi.

Minulla oli kaksi tärppiä. Toinen "isompi" meni joella jalkojen välistä saaden siiman irti. Toinen "pienempi" oli hiukan helpompi. Sen sain sitten haaviin. Suolistus ja kevyeen suolaan. Illalla sitten pannulle mietoon rasvaan muhimaan...

Aika hyvvee oli... Isompi ois ollunna sitten ihanoo...

Matkakoti Rohtorinne

Toukokuussa tuli tarvetta yöpyä matkalla. Heinäveden keskustasta löytyi matkakoti Rohtorinne, jonne varasin majoituksen yhdeksi yöksi.

Kyseisessä rakennuksessa on toiminut aiemmin apteekki.

Huoneet olivat viihtyisät ja siistit. Kuvassa meidän 2 henkilön huone. Juuri sopiva matkailijalle. Ei liian hieno, eikä mikään tukkikämppä.

Tässä perhehuone, missä oli parivuode ja kerrosvuode lapsille.

Yläkerran käytävään oli rakennettu pieni keittiö ja olohuone missä pystyi viettämään aikaa televisiota katsellen. Samassa tilassa myös suihku ja wc. Parasta antia majatalossa oli keskustelut isännän ja muiden vieraiden kanssa. Sosiaalista toimintaa kasvokkain.

Majatalon isäntä, joka oli erittäin ystävällinen ja palvelualtis tarjosi illalla vielä mahdollisuuden saunomiseen. Saunaosasto oli kellarissa omassa rauhassa. Löylyt olivat hyvät ja takkahuoneessa olisi viihtynyt myöhään yöhön.

Rohtorinne sijaitsee Heinäveden keskustassa ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Majoituksen hinta oli 30€/vrk (kesä 2018). Hintaan sisältyi huone liinavaatteilla. Ruokailuja emme tarvinneet.

Majatalossa oli myös muita tiloja yhteisessä käytössä.

Suosittelen lämpimästi sinulle, joka haluat viettää yösi kodinomaisissa olosuhteissa. 

Varaukset ja tiedustelut: 0504047724. Osoite Matkakoti Rohtorinne, Kermanrannantie 9, 79700 HEINÄVESI. Sähköposti: rohtorinne(at)gmail.com

Kiitos Isä

Muistoissa.

* 18.6.1940 Pudasjärvellä.
+ 25.4.2018 Heinävedellä.

Kun diesel mies hybridiin istui...

Sain mahdollisuuden koeajaa useamman päivän uudehkoa hybridiä. Kyseinen auto on Toyota Auris 1.8 litraisella moottorilla. Vuosimalli 2015, ajettu noin 86tkm.

Mielenkiintoinen tuttavuus kokonaisuutena. Olen itse ajanut diesel autoilla suurimman osan ajoistani, joten ennakkoluuloja oli pohjalla. Vuosittainen ajosuoritteeni on noin 30tkm/vuosi.

Pientä esimakua olen saanut suvussa olevasta Priuksesta, mutta tämä Auris oli nyt omassa ajossa.

Ulkonäkö tässä yksilössä on varsin silmää hivelevä. Tummat lasit, lasikatto ja musta väri... Lasikatto on upea varuste, mutta noin -20c pakkasessa lasi hohkasi kylmää. Suojaverhon saa katon eteen sähköllä ja se suojaa kylmältä hyvin.

Mittaristossa on tarpeelliset näytöt ja vasemmalla näkyy hybridin "kiekkamittari".

Keskikonsolissa on sitten infonäyttö johon saa oman mieltymyksen mukaan valita näytettävät asiat. Tässä nyt esillä ajohistoriaan perustuva kulutusnäyttö. Keskikulutus näytti minun ajoissa olevan noin 5ltr/100km. 

Vaihdevivusta valitaan vain ajetaanko eteen- vai taaksepäin. 

B asento on tarkoitettu "vuoristoon" ja pitkiin laskuihin. 

Tässä on nyt pisin ajo. Maasto oli erittäin mäkistä ja mutkaista savolaista maalaistietä. En edes yrittänyt ajaa taloudellisesti. Mielestäni koeajon parasta antia oli juuri tämä, että ajoin kuten ennenkin välittämättä siitä, että alla on nykyaikainen bensahybridi.

Valot ovat toteutettu led tekniikalla. Tässä lähivalot, joita pidän erinomaisina.

Peruutuskamera on erinomainen varuste. Harmi vaan kun tuonkin kuomukärryn vetäminen laillisesti jää haaveeksi. Hybridin vetomassat ovat alle 400 kiloa, joten koukku on "pyöräkoukku".

Konehuoneessa huomio kiinnittyy oikealla näkyvään sähköyksikköön, josta lähtee paksut kaapelit auton perää kohti? Varoitustarrat korkeasta jännitteestä on syytä ottaa tosissaan.

Ainoa häiritsevä asia Auriksessa oli äänimaailma. Varsinkin takakontista kuuluu läpi ääniä, joita ei omassa kulkineessa juurikaan kuulu. Syy on selvä kun katsoo rakenteita. Muotoon puristetut verhoilut on laitettu peltien päälle ja välistä puuttuu äänieristeet. Äänimaailmaan varmaan tottuu.

Vastaava Prius on huomattavasti hiljaisempi, mutta uuden hankintahintakin on sen mukainen.

Logosta sen tunnistaa... Siniset korostukset kertovat, että kyseessä on ympäristöystävällinen vaihtoehto.

Tämä auto on merkkiliikkeen hinnoittelema. Vastinetta rahalle. Omasta mielestäni vastaus on kyllä.

Toyota uutisoi lopettavansa henkilöautoissa dieselmoottorien käytön, joten hybridi on mielenkiintoinen vaihtoehto, johon kannattaa tutustua.

 Laskurilla laskettuna vuosittainen säästö ilman pääomakuluja. 

Nykyinen ajokkini Volvo V70 2.4D -2008 geartronic laatikolla on huomattavasti kalliimpi tämän mukaan. (toim huom "sylettää"). Onko aika ajanut ison dieselin ohi?

Hybridilaskurin löydät täältä.

https://www.toyota.fi/hybrid/hybridilaskuri.json

Käyttäjien kirjaamia kulutustietoja voi katsoa vaikka täältä: https://www.spritmonitor.de/en/detail/784902.html

Koeajon mahdollisti: http://www.kuopionautokauppa.fi

Kiitos mahdollisuudesta tutustua nykyaikaiseen bensahybridiin. Pidetään pyörät pyörimässä.

Kevättä tekee

Iltapäivän aurinko lämmittää vielä hiukan. Upea ilma ulkoiluun vaikka mäenlaskun merkeissä.

Tykkylunta

Maisema on verhoutunut komeaan tykkylumeen. Talven tuntua ilmassa kuten tammikuussa kuuluukin.

Vuosi on taputeltu ja uutta odotellaan.

Vuodenaikaan nähden meilläkin on lunta enemmän kuin tarpeeksi. Saa nähdä paljonko sataa vielä lisää. Kuva on otettu joulukuun alussa työmatkalta. Nyt aurapenkat ovat huomattavasti korkeammat.

Hyvää alkavaa vuotta 2018. Blogin julkaisut tulevat edelleen samalla tahdilla kuin aiemminkin, vähintään 1 postaus / kk tai enemmän mikäli löytyy jotain todella mielenkiintoista

Jäätymään päin

Ei vielä pääse täällä pilkille, mutta pikkuhiljaa alkaa läheinen järvi saamaan jääkannen.

Syötteen mönkijäreitti

Pidemmän aikaa on kytenyt ajatus käydä ajamassa Syötteen maisemissa Pudasjärvellä. Tämä paikka kun sattuu mökki matkan varrelle. Kesällä päätimme, että syysloman aikana käymme tutustumassa kyseiseen reittiin.

Varasin laadukkaan, mutta edullisen majoituksen tunturimajoilta huipulta. 1 yö, 3 ihmistä 90€. Tätä ei voi pitää mielestäni pahana kun saimme käyttöömme paritalon puolikkaan, jonka hintaan kuului mahdollisuus käyttää hotellin palveluita. Ruokailut järjestimme itse. Majoituksessa oli huomioitava se, että Syötteen huipulle johtavalla tiellä on kieltomerkki perävaunujen viennistä huipulle. Täysin ymmärrettävää kun muistelee nousua tunturin huipulle.

Ajopäivä oli sateinen ja kolea. Tämä tiesi meille mukavan kosteaa päivää.

Luvat ostimme ennen lähtöä tunturimarketin alakerrassa sijaitsevasta keskusvaraamosta.

Päiväluvan hinta oli 10€ / kone. Keskusvaraamon parkkipaikalle sopi hyvin jättämään auton kärryineen. Eväät olivat jo valmiina mukana, joten emme tässä vaiheessa hyödyntäneet tunturimarketin palveluita. Ajolupaan merkitsimme itse, mihin aikaan olemme pois maastosta.

Lyhyt reitille siirtyminen tapahtui teitä pitkin. Virallisessa lähtöpisteessä on kota, mistä löytyy reitin päiväkirja. Siihen on merkittävä oma lähtöaika maastoon. Tämä helpottaa huomattavasti ulkopuolisen avun saamista jos jotain sattuu.

Reitin pituus on mainosten mukaan 14km. Meille tuli gps laitteeseen 20km. Aikaa meni kolmisen tuntia + makkaratauko. Reitti on pääasiassa kuivaa. Eräs paikallinen harrastaja totesi minulle, että ”se on semmoinen takavedolla ajettava ura”.

Tähän ajatukseen oli paikoitellen hyvä yhtyä. Löytyy reitiltä märkääkin. Vaarojen kurut olivat meidän ajopäivänä paikoitellen vettä täynnä. Mitään mahdottomia paikkoja ei vastaan tullut. Haasteita oli, mutta kaikista selvittiin pienellä suunnittelulla.

Reitti on merkitty maastoon maalimerkein. Risteykset on viitoitettu välimatkoin seuraavaan kohteeseen. Itse mietin, että Syötteelläkin olisi syytä ottaa käyttöön Paljakasta tutut merkit, joissa on kilometrit kumpaankin suuntaan kulkiessa.

Mikäli kuljettajalla ei ole gps laitetta ja joutuu soittamaan apua, voi oman sijainnin kertominen olla haastavaa. Kannattaa ainakin asentaa puhelimeen 112-sovellus, jolla helpotetaan paikannusta jos apua tarvitsee.

Reitin tulipaikka on Kettutupa, joka sijaitsee joko alku- tai loppupäässä reittiä. Riippuen siitä miten päin reitin haluaa ajaa. Me ajettiin reitti niin, että tupa jäi loppupäähän. Oli mukava istua tulille kuivattelemaan vaatteita ja nauttimaan perusvihannekset.

Tupa on ns. päivätupa, joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä. Tämä on hyvä muistaa tuvalla ollessa. Reitillä on myös maisemallisesti mukavia paikkoja pysähtyä ja huokaista luonnon hiljaisuudessa.

Itse katsoin Hillalammen olevan yksi sellainen. Ajopäivän sää kuitenkin piti huolen matkan etenemisestä. En tiedä kuinka suuri ponnistus olisi tehdä yksi tulipaikka vaikka tuonne Kettumaan huipulle?

Kuvassa reitti Mapitare sovellukseen talletettuna.

Reittiä ylläpitää Pudasjärven kelkkaurapooli ja oma lupani oli numeroltaan 388. En tullut katsoneeksi lähtöpisteessä monesko ryhmä olimme tänä vuonna. Reitti on saatujen tietojen mukaan avattu vuonna 2009. Omalta osaltani ajoluvan saannissa piti tehdä vähän töitä, mutta ne saatiin keskusvaraamosta, joka myös jatkossakin myy lupia. Reitti on käytössä läpi vuoden paitsi toukokuussa.

Reitin info löytyy : http://syote.fi/kansallispuisto/reitit/

Majoituksen voi varata suoraan netistä tai sitten soittamalla Syötteen keskusvaraamoon Majoitusta varattaessa kannattaa mainita, että on tulossa ajamaan mönkijäreitin.

Ajopäivästä tein pienen koosteen. Vähän esimakua reitistä. https://youtu.be/48VkVA4ZWsI

Syötteen muut toiminnot mahdollistavat ohjelmallisen viikonlopun. Minulla oli mukana poikani, jolta muutaman kerran päivän aikana kysyin ”miltä tuntuu”. Kun vastaus oli ”peukku ylös”, tiesin että matka jatkuu kohti Kettutuvan makkaratulia. Tunturimarketista voi sitten ostaa matkamuistot ja vaikka poronlihaa kotiin viemiseksi. Marketin yhteydessä on myös ruokapaikka, jossa voi palkita itsensä ajopäivän päätteeksi.

Seuraavaan kertaan...

Uuniin tulet kesän jälkeen

Taas aloitellaan hiljalleen uunin lämmitystä. Pataruokien reseptejä kertaillessa. 

Kissatkin nauttii kun pääsevät makaamaan uunin päälle.

Jahtikausi 2017

Avattu perinteiseen tapaan vesilintujen metsästyksellä. 12.s kerta samalla porukalla.

Hienoja hetkiä.

SJ7 STAR & JonneShop

Juhannusviikolle sain Jonneshopin kautta testiin SJ7 STAR action kameran.

Muutamia ajatuksia kyseisestä kamerasta omassa käytössäni.
Verrokkina minulla on aikaisempi SJCAM 4000 ja Sonyn 3 mallia.

SJCAM on ottanut ison harppauksen laadussa kun laitetaan rinnakkain vanhempi 4000:nen ja uusi 7 STAR. Uuden kameran runko on metallia ja käytettävyyteen on panostettu. Kamerassa on kosketusnäyttö, mutta minun mielestä asetukset yms on helpoin tehdä puhelimen tai tabletin kautta sjcamin sovelluksella. Wifi käytössä 7 lämpenee voimakkaasti.

Kuvanlaatu on hyvä ja fyysinen koko on myös sopiva.

Miinuksena kameran käytössä on lepotilasta herääminen. Käytettäessä bluetooth kaukosäädintä joutuu kameran herättämään yhdellä napin painalluksella. Tätä ei tarvitse tehdä, mikäli kameran pitää koko ajan päällä. Itse kaukosäädin ja valjaat, joilla kameran saa rinnan korkeudelle ovat ehdottomasti hankinnan arvoisia varusteita. Mönkijä käytössä saisi merkkiäänet olla kovemmat. Kypärän läpi ei välttämättä aina kuule mitä kamerassa tapahtuu. Hyvänä toimintona on ns "one button record", jonka tässä kamerassa saa päälle kun käytetääna autokamera asetusta. Sonyn ja Garminin kameroita käyttäneenä tätä ominaisuutta osaa arvostaa, varsinkin kun kamera on välillä pois päältä.

SJ7 STAR on mielestäni hyvä ostos, hintakin jää varusteineen siedettävälle tasolle. Jonneshopin Veikko osaa myös neuvoa ja hänen kanssaan oli hyvä tehdä kaupat. Tarvittaessa tukipalvelut toimivat ja kaikki lisävarusteet ovat saatavilla hänen kauttaan.

Kuva on otettu kalastuksen aikana kaukosäädintä käyttäen. Kamera rintavaljaissa valmiina toimintaan.

Juhannusviikon pieni kooste: 

Käy tutustumassa: https://www.jonneshop.fi

Juhannus 2017

Vietimme juhannusviikon kotimaisemissa lapin eteisessä. Hieno viikko rauhoittumisen ja luonnossa olon merkeissä. Tähän hetkeen on hyvä palata kun alkaa "arki" tökkimään.

PariUraa Häkärinteillä 6.5.2017

Toukokuussa oli Häkärinteillä suunnistustapahtuma ja olin mukana järjestelyissä. Mukava viikonloppu upeassa kelissä. Mukana oli muitakin harrastajia.


Ensi vuonna uudelleen...

Työmatkalla

Kevät etenee hitaasti kohti kesää.

Välillä näytti jo todella hyvältä, mutta tähän näkyyn on saanut tottua työmatkalla.

Kevät saapuu

Rusakot olivat käyneet maistelemassa omenapuuta. Toinen oli saanut olla rauhassa, mutta tämän suojaus oli pettänyt. Pitää varmaan seuraavaksi talveksi laittaa verkot paremmin.

Helmikuun aamu

Helmikuu näyttää parhaat puolensa aurinkoisilla aamupakkasilla. Tämän maiseman innoittama kaivoin tallin vintiltä potkukelkan ja nautin raikkaasta kelistä.

Tätä kirjoittaessa sataa uutta lunta ja käännytään maaliskuulle. Saa nähdä kauanko tätä talvea saadaan vielä nauttia.

Reippailua

Päivällä oli plussan puolella. Iltaa vasten pakasti ja lähdin lenkille. 

Komean usvan nosti pelloille. Hankiaisia ootellessa.

Joulun kiireet väsyttää

Kuusen alle on hyvä heittäytyä pitkälleen ja levätä hetki. Jaksaa taas touhuta kun on aika.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017.

Talvilomalla

Näissä tunnelmissa tuli vietettyä talvilomasta muutama päivä. 

Erämaan rauhaa ja kaasulyhdyn pöhinää. 

Lokakuu, hirvihommia.

Lokakuusta - joulukuuhun vapaa-aikaan kuuluu hirvimetsällä olo. Nyt oli koko viikonloppu mahdollisuus olla luonnon rauhassa. Mukavaa istua ja kuunnella luonnon ääniä. Kaikesta huomaa, että on syksy ja talvi saapuu pian.