Kaikkihan nyt melkein tietää, millainen kissa meillä on. Nekku, tämä "mettiksemme", joka on tuonut paljon iloa perheeseemme on edelleen ilman kaveria.
Olemme katselleet vaikka millaisia kissoja Nekun kaveriksi, mutta mikään ei ole minua niin sytyttänyt kuin Halla.
Minulla oli tarkoitus lähteä seuraavilla vapailla käymään Turun suunnalla, jossa Halla majaili. Halla olisi ollut puhdas Norjalainen metsäkissa. Hintakin olisi ollu sen mukainen, mutta minä olisin ollut valmis maksamaan siitä. Nimittäin Halla oli prikulleen saman värinen kuin Nekkumme.
Tänään sain kasvattajalta viestin, jossa kerrottiin lyhyesti Hallan menehtyneen tänä aamuna. Epäilivät sydänkohtausta, mutta se selviää EELA:n tekemässä ruumiinavauksessa, jonka tuloksen saan tietää parin viikon päästä.
Vaikka en koskaan Hallaa nähnytkään on mieli maassa. Ne mielikuvat mitä olen luonut ajatuksissani ovat olleet täynnä lämpöä. Nekku ja Halla peräkkäin puuhkat pystyssä juoksemassa kotonamme. Tai aamulla herätä siihen kun Nekku nukkuu lantion päällä ja Halla olisi ollut jalkojen päällä....
Hmm.... No, kyllä tämä tästä... Jotenkin vaan kouraisee sydämestä...
1 kommentti:
Kyllä siinä vain kieltämättä oli ihan Nekun näköä. Kerran nähdyn eläimen poismeno oli minusta surullista, mutta varsinkin pelkkien kuvien perusteella tuntemansa eläimen kuoleman sureminen osoittaa, että siinä ilmiössä on ennen kaikkea kyse meille eläimestä muodostuneen, ehkä jo hyvin läheisenkin mielikuvan menettämisestä. Itse eläimellähän ei siinä vaiheessa ole enää minkään maailman hätää...
Lähetä kommentti